Tabita - rakkauden teot tekevät ihmisestä kuolemattoman

Haluatko kuulla naisesta, joka oli niin vaikutusvaltainen omassa seurakunnassaan, että kun hän kuoli, lähetettiin hätäviesti johtajille ja kutsuttiin heitä kiireesti paikalle?

Saatuani Sananlaskujenluvun 31 päätökseen, en löytänyt heti uutta opiskeluaihetta, johon alkaisin paneutua.  Sitten muistin, että kirjahyllyssä odottaa 1. ja 2. Korinttolaiskirjeen opiskelumateriaali.  Koska olin lukenut hiljattain Korinttolaiskirjettä ja pohdiskellut muutamia siinä esiin tulevia opetuksia, päätös oli siinä. 

Korintton seurakunnan ongelma oli se, että uskovat eivät ajatelleet niin kuin kristityt.  He imivät vaikutteita ympäröivästä kulttuurista ajatusmaailmaansa ja heidän käytöksensä oli sen mukaista.  Tämä ongelma ei ole yksinomaan Korintton uskovien.  Jokainen kristitty joutuu opettelemaan uudenlaisen tavan ajatella ja käyttäytyä ja joutuu torjumaan kulttuurissaan esilläolevat Raamatunvastaiset periaatteet.   

Sama tulee esiin Tabitan elämässä – ja kuolemassa.  Meille on seurakunnassakin helppoa ajatella, että arvokkaita ovat ne, jotka pitävät puheita suurten yleisöjen edessä, johtavat muita, vetävät vaikuttavia kampanjoita, tekevät merkittäviä tekoja ja ovat muutenkin huomiota herättäviä ja esillä.  Tämä on meidän kulttuurimme perintö: johtajuus (asema) tarkoittaa arvoa.  Maallisessa mielessä jos et ole johtajuusasemassa, et saa kunniaa, et huomiota, ei aplodeja. 

Tabita ei ollut johtaja.  Hän ei pitänyt puheita eikä vetänyt Raamattupiirejä.  Tabita eli hiljaista elämää palvellen Jumalaa oman seurakuntansa ihmisten keskellä.  Hän auttoi jatkuvasti köyhiä ja ompeli vaatteita apua tarvitseville.  Mutta hänen kuolemansa sai aikaan liikehdinnän, jonka seurauksena kaupungissa syttyi herätys.        

Apt. 9:36. Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja. 
37. Ja tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin. 
38. Ja koska Lydda oli lähellä Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siellä, lähettivät kaksi miestä hänen luoksensa pyytämään: "Tule viipymättä meidän tykömme". 
39. Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa. 
40. Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. 
41. Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä. 
42. Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan. 
43. Ja Pietari viipyi Joppessa jonkun aikaa erään nahkuri Simonin luona. 

Tabitan kuolema aiheutti seurakunnassa kriisin.  Tämä on erittäin mielenkiintoista, kun tarkastellaan millainen asema Tabitalla seurakunnassa oli.  Kertomuksessa ei mainita, että hän olisi ollut dynaaminen opettaja tai suuria rahamääriä kolehtikoppaan pudottanut kannattaja tai kasvavan kotiryhmän johtaja.

Hänen työmuotonsa oli hyvän tekeminen ja köyhien auttaminen – ihailtavia asioita, mutta harvoin uutiskynnyksen ylittävää.  Varmasti seurakunnan keskuudessa oli menetetty muitakin uskovia?  Tabita ei varmastikaan ollut ensimmäinen opetuslapsi, joka kuoli?  Miksi seurakunta lähetti kutsumaan Pietarin paikalle? 

On mahdotonta tietää yksityiskohtia Tabitan elämästä, mutta tämän kertomuksen perusteella voi päätellä, että hän näki oikeiden ihmisten oikeat tarpeet ja lähti hakemaan niihin vastauksia.  Hän välitti ihmisistä niin paljon, että hän alkoi konkreettisesti auttamaan heitä. Hänestä sanotaan, että ”hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja”.  Tabita oli täynnä hyviä töitä ja sääliä köyhiä ihmisiä kohtaan.   

Joulu on perinteisesti aika, jolloin kristityt erityisesti haluavat olla anteliaita ja levittää sitä hyvää, mitä heillä on.  Rohkaisen sinuakin etsimään tapoja tehdä hyvää lähimmäisillesi tässä kuussa.  Mutta Tabitan hyvät työt ja almujen antaminen eivät rajoittuneet tiettyyn vuodenaikaan.  Hän teki jatkuvasti hyvää. Tämä on haastava ajatus.  Hänen täytyi olla hyvin suunnitelmallinen ja käytännöllinen ihminen, jotta hän kykeni tähän.  Tabita otti auttamistyönsä vakavissaan.   

Meidän naisten pitää olla varovaisia, kun kuulemme tällaisista ”inspiroivista” naisista.  Monesti inspiroimisen sijaan syyllistämme itseämme, kun emme tee yhtä paljon tai jopa enemmän kuin muut. Luomme helposti paineita itseämme ja perhettämme kohtaan, kun yritämme tehdä hyvää.  Tabitan kaltaiset ”supernaiset” voivat saada tämän aikaan, jos he antavat sen kuvan, että ovat pettyneitä meidän panokseemme seurakunnassa, jos he katselevat alaspäin muita, jotka eivät ole yhtä aktiivisia. 

Seurakunnissa on monia hyvää tekeviä ja hyvää tarkoittavia supernaisia, jotka joskus jättävät jälkeensä syyllisyyttä, hankalia ihmissuhteita ja konflikteja.  He eivät tee tätä tahallaan. He voivat olla yhteiskunnan tai seurakunnan tukipylväitä, mutta jostain syystä he heikentävät seurakunnan työtä ja mainetta omalla toiminnallaan.  He ovat vakuuttuneita siitä, että tekevät hyvää, vaikka päätyvätkin tekemään enemmän harmia. 

Heidän sanansa polttavat ja tuhoavat, sen sijaan, että ne rohkaisisivat ja rakentaisivat.  Heidän hengellinen rimansa on liian korkealla.  He suosivat itsensä kaltaisia ihmisiä. He kritisoivat seurakunnan johtoa, valittavat muiden passiivisuudesta, ja kertovat miten he tekisivät toisin, jos saisivat päättää. Kun tällainen nainen poistuu seurakunnasta, tuloksena on usein helpotuksen huokaus. 

Mutta näin ei ollut Tabitan kanssa.  Hänen kuolemansa oli suuri suru ja järkytys kaikille.  On siis mahdollista olla aktiivinen nainen seurakunnassa, on mahdollista olla älykäs ja järjestelmällinen.  On mahdollista käyttää lahjojaan ja olla täysillä osa seurakunnan työtä ilman, että saa muut tuntemaan olonsa syylliseksi tai painostetuksi. 

Mikä oli Tabitan salaisuus?  Se tulee esiin ensimmäisestä sanasta, jota hänestä käytetään: naisopetuslapsi.  Hän oli ennen kaikkea Jeesuksen opetuslapsi.  Jeesuksen kaltaiseksi tuleminen oli hänen elämässään kaikkein tärkeintä.  Hän teki työnsä rakkauden motivoimana, ei kristityn velvollisuudesta.  Ja ihmiset, joita hän auttoi, vaistosivat sen.  Lesket, joille hän ompeli vaatteita, olivat kokeneet ennen kaikkea Tabitan todellisen välittämisen ja aidon kiinnostuksen. Hän rakasti Jeesusta ja hyväksyi muut niin täydellisesti, että hän ei ollut uhka naisille tai miehille.   

Tabitan elämä noudatti 1 Korinttolaiskirjeen lukuja, joissa kuvaillaan hengellisiä lahjoja.  Näiden lukujen keskellä on puhutteleva kuvaus rakkaudesta.  ”…Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi…” (1 Kor 13:3)  Ilman rakkautta upeinkin teko, vavisuttavinkin uhraus, on tyhjää ja hyödytöntä. 

Naisopetuslapsi on nainen, joka on tullut Jeesuksen kaltaiseksi – täynnä rakkautta, hyväksyntää ja uhrautumista muiden hyväksi. 

Millaiselta näyttäisi nykyajan Tabita? Miten tunnistaa nykyajan naisopetuslapset seurakunnassa?  Kuvitellaanpa hetki:

Hän toivottaa uudet vierailijat innokkaasti tervetulleeksi seurakuntaan.  Hän kutsuu heitä kylään. Hän esittelee heitä muille ja auttaa heitä tulemaan osaksi Jumalan perhettä.  Hän kuuntelee ja oppii tuntemaan ihmisiä, ja rohkaisee heitä.  Hän auttaa toisia löytämään oman paikkansa Jumalan valtakunnassa, käyttämään lahjojaan ja kykyjään Jumalan kunniaksi. 

Hän ottaa toisia mukaan omaan työhönsä ja kutsuu heitä vierailemaan yhdessä, kun he vievät lahjojansa köyhille.  Hän ei käytä painostusta tai syyllisyyttä saadakseen ketään osaksi työtä, vaan auttaa heitä kasvamaan ja kypsymään.  Hän iloitsee, kun toiset löytävät oman paikkansa seurakunnassa.  Hän ehdottaa yhteistyötä ja huomioi toisten kyvyt. 

Hän arvostaa toisia sanallisesti, viettää aikaa kärsivien kanssa ja tarjoaa lounaan yksinäiselle.  Hän osoittaa arvostusta ja kiitosta pastorin perheelle ja jos hän kirjoittaa kirjeitä seurakunnan johdolle, ne ovat rohkaisun ja kiitoksen sanoja.  Hän huomioi nuoria vaimoja ja ohjaa heitä rakastamaan miehiään ja lapsiaan käytännöllisin ja rohkein neuvoin. 

Hän haastaa naisia, joiden lapset ovat lähteneet jo kotoa tulemaan osaksi Jumalan valtakunnan työtä sen sijaan, että istuisivat ikävöimässä kotona.  Hän muistuttaa muita, että elämän vuodenajat antavat kukin osallaan mahdollisuuden palvella muita ihmisiä ja nuorten äitien lähetyskenttä on kotona lastensa kanssa. 

Hän kysyy miten voi rukoilla toisten puolesta ja sitten rukoilee.  Hän muistaa rukousaiheet ja iloitsee vastausten saavuttua. Hän saa jokaisen tuntemaan olonsa rakastetuksi ja hyväksytyksi; teinit eivät kohtaa valituksia hius- ja vaatetyyleistä vaan aitoa kiinnostusta heidän persoonaansa kohtaan. Teinien vanhemmat eivät saa kuulla valituksia nykynuorison tilasta, vaan iloitsemista siitä, että seurakunnassa on näin hieno nuoriso.

Nykyajan Tabitan läsnäolossa jokainen kokee itsensä rakastetuksi.  Hänen kanssaan on turvallista olla.

Nykyajan Tabitan kuvauksen ei tarvitse olla mielikuvituksen tulosta.  Minulla on mielessä monta upeaa naista, jotka ovat olleet rakastavia ja rohkaisevia hengellisiä äitejä uskonelämäni eri vaiheissa.  Varmasti sinullakin on esimerkkejä tällaisista naisista. 

Tabitan kertomuksen huippukohta on se, kun viereisestä kaupungista paikalle kutsuttu Pietari rukoili kuolleen naisen ruumiin vierellä ja käski häntä nousemaan ylös.  Ja ihme tapahtui: Tabita avasi silmänsä ja nousi istumaan. Pietari ”asetti hänet elävänä heidän eteensä”. Nyt Joppen seurakunnalla oli aihetta iloon!  Tästä ihmeestä seurasi se, että monet ihmiset Joppessa uskoivat Jeesukseen.

Eikö Tabitan hetki ollutkaan tullut?  Oliko Jumala tehnyt virheen hänen elinpäiviensä laskemisessa?  Ei tietenkään.  Tabitan kuolema ja ylösnousemus olivat Jumalan rakkauden ja voiman esilletuomista Joppen seurakunnan keskuudessa. Heidän piti menettää rakastettu seurakunnan jäsen, jonka elämäntyö oli koskettanut monia heistä.  Ja Jumala valitsi naisen. 

Jumala ei valinnut ketä vain naista, vaan opetuslapsen, jonka elämä seurasi Jeesuksen esimerkkiä.  Tabita oli Jeesuksen hyväksymä ja hän hyväksyi toiset ihmiset.  Hänen elämällään oli seurakuntaa yhdistävä vaikutus, ja uskovien yhteys tuo Jumalalle kunniaa. 

Tämä lyhyt kertomus Tabitan elämästä ja kuolemasta tekee minuun suuren vaikutuksen.  Meillä naisilla on suuri vaikutus siihen, kokevatko seurakuntaamme tulevat itsensä hyväksytyiksi.  Nykyajassa, jossa yksilön on irtautunut yhteisöstään, seurakunnilla on vielä kriittinen tehtävä luoda perheenmuotoisia paikkoja, joissa uudet jäsenet ovat tervetulleita ja rakastettuja.

Tabitan elämä muistuttaa myös siitä, että opetuslapsen arvo ei tule esiin hänen "asemastaan" seurakunnassa.  Jokaiselle on annettu lahja, jota on käytettävä muiden hyväksi, toisia rakentamaan.  Kaikkien panos on tärkeä, eikä seurakunnassa ole kakkosluokan töitä.    

Tabitan vilpitön halu huolehtia köyhistä ja huono-osaisista on haastava. Hän käytti palvelutyöhönsä sitä, mitä hän parhaiten osasi: neulaa ja lankaa sekä almuja.  Mitä minun käsissäni olevaa voisin antaa Jumalan käyttöön? Ovatko rahani löytämässä niitä, joilla ei juuri tällä hetkellä ole mitään?  Tabita oli oivaltanut Jumalan valtakunnan suuren salaisuuden:    

Rakkauden teot tekevät ihmisestä kuolemattoman.   

Inspiraationa

Susan Hunt: Spiritual Mothering. Crossway Books, 1992.